Uutiskuva

31. maaliskuuta 2022|09:26

Onko perinteisten kehityskeskusteluiden aika jo ohi?

Työntekijän tavoitteista jutellaan tyypillisesti organisaation strategisten tavoitteiden kautta – mitä kaikkea työntekijän tulisi osata, jotta hän voisi edistää liiketaloudellisia tavoitteita. Jos keskustelua käytäisiinkin enemmän työntekijän ammatillista unelmista ja näkemyksistä käsin, niin olisiko lopputulos yrityksen kannalta jopa parempi?

Jaa

Ilman rakentavaa keskustelua tapahtuu harvoin tavoitteellista oppimista tai kehittymistä organisaatiotasolla. Keskusteluiden äärellä ratkotaan ongelmia, testataan ajatuksia ja ideoidaan uudenlaisia ratkaisuja ja toimintatapoja. Tapahtuipa keskustelu sitten ennalta sovituissa palavereissa tai työn ohessa, on tavoitteellinen keskustelu se tärkein ainesosa oppimisen polulla. Mistä tavoitteet sitten syntyvät ja kenen visioita tavoitellaan?

Ympäröivä yhteiskunta ja koko globaali maailma asettavat omat odotuksensa organisaatioiden toiminnalle. Menestyäkseen organisaatiot asettavat lisäksi omat tavoitteensa ja odotuksensa työntekijöiden osaamiselle ja kyvyille, jotta voisivat menestyä. Ovatko nämä ainoita tavoiteltavia asioita, jos puhutaan työntekijöiden kyvyistä ja osaamisesta?

Yksi vakiintunut hetki tavoitteelliselle keskustelulle on kehityskeskustelu tai työntekijälähtöisemmin sanottuna oppimiskeskustelu. Työntekijän tavoitteista jutellaan tyypillisesti organisaation strategisten tavoitteiden kautta – mitä kaikkea työntekijän tulisi osata, jotta hän voisi edistää yrityksen liiketaloudellisia tavoitteita. Jos keskustelua käytäisiinkin enemmän työntekijän ammatillista unelmista ja näkemyksistä käsin, niin olisiko lopputulos yrityksen menestyksen kannalta olla jopa parempi? En tiedä, mutta tiedän, että tätä on onnistuneesti kokeiltu.

Keskusteluiden aika ei ole ohi. Toki perinteinen kehityskeskustelu, joka nojaa valmiin kaavakkeen läpikäyntiin on, ainakin omasta kokemuksestani, jollain tavalla puuduttavaa ja persoonatonta. Onhan hetki kuitenkin varattu työntekijälle ja hänen osaamisensa ja sen kehittämisen suunnittelulle. Olen ainakin itse poistunut usein tyhjänä kehityskeskustelusta ja huomannut, että en osannut sanoa mitään järkevää omasta ammatillisesta kehittymisestäni. Ja koulutussuunnitelmatkin ovat olleet jo kymmenen edellistä vuotta aivan samat.  

Kaavakkeiden jäädessä historiaan olen saanut aivan erilaisia kokemuksia. En ehkä ensimmäisellä tai vielä toisellakaan kerralla onnistunut avautumaan tasolla, jota toivoin, mutta pikkuhiljaa huomaan, että muutosta sekä minussa että työyhteisöni toiminnassa on alkanut tapahtua. Nyt kannatan lämpimästi ennalta sovittuja keskusteluja esihenkilön kanssa. Ne ovat kuitenkin se hetki, kun sinulla on mahdollisuus tuoda esille omia näkemyksiä, haaveita ja tuntemuksia, miten työtäsi haluaisit tehdä ja mikä sinulle on tärkeää työyhteisössäsi. Harvoin mikään onnistuu ilman harjoittelua ja hyvää tahtoa. Sitä mukaa, kun omat keskustelut alkavat tuottamaan toivottua tulosta, myös ympärillä alkaa tapahtumaan ja pian huomaammekin puhaltavamme samaan suuntaan ja yhteen hiileen.

Kun yhteisen tekemisen meininki löytyy omassa työyhteisössä, herkistyvät aistit kohti asiakkaita ja heidän toiveitaan ja tarpeitaan. Suhteiden tiivistäminen ja yhteiskehittely omien asiakkaiden kanssa vaatii myös keskustelua ja aistien avaamista. Jotta kanavat asiakkaisiin avautuvat ja yhteiskehittely olisi mahdollista, on taas aika löytää yhteinen tapa tavoitteelliselle keskustelulle. Onneksi on olemassa paljon erilaisia työkaluja, malleja ja menetelmiä keskustelun jäsentelyyn, mutta aito dialogi on timanttia myös tässä.

Soile Tähtinen
Koulutuspäällikkö, KM, ammatillinen opettaja
Farmasian oppimiskeskus

Tervetuloa lukemaan Farmasian oppimiskeskuksen blogia!

Täällä keskustellaan oppimisesta, kehittämisestä, koulutuksesta ja työelämästä. Tarkoituksena on purkaa omia ajatuksia ja herättää keskustelua. Keskustelun sävy on ennemmin kokemuksen ja mielipiteiden värittämää kuin tieteellistä kannanottoa. Kirjoittajina FOKn työntekijät ja vierailevat kirjoittajat.

Jaa