Kiire ja resurssipula ongelmien aiheuttajana

Ongelmia tunnistetaan hoitoyksiköissä yleisesti hyvin, mutta jatkuva kiire ja resurssipula vaivaa ja rajoittaa riskienhallintaa. Organisointi yksikössä tai esimiesvastuu ei välttämättä ole selkeää, ja toimintaa ei aina johdeta johdonmukaisesti. Kuva kokonaisvastuusta saattaa olla epäselvä. Ohessa esimerkkejä yleisimmistä riskeistä lääkehoitoon liittyen:

• Säilytyslämpötiloja ei seurata tai niitä ei dokumentoida
• Lääkkeiden tilaaminen unohtuu ja lääkkeen aloittaminen viivästyy
• Lääkehuoneeseen pääsee ”yleisavaimella” tai avainta säilytetään ”missä sattuu”
• Lääkkeen säilytys- ja jakotilat eivät sovellu nykypäivän vaatimuksiin

Ongelmat näissä tilanteissa johtavat virheisiin potilaan lääkehoidossa. Tällaisia ovat esimerkiksi lääkkeiden vanheneminen tai potilaan tarvitseman lääkkeen puute sekä epäkäytännöllisen tilan aiheuttama hoitajan keskittymisen herpaantuminen, jolloin potilas saattaa saada väärän lääkkeen, väärän vahvuista lääkettä tai väärän annoksen lääkettä. 

Tiedot kokonaislääkityksestä koetaan haasteelliseksi turvallisen lääkehoidon toteuttamisessa 

Kun potilas siirretään uuteen yksikköön tai osastolle, ei aina ole mahdollista nähdä mitä lääkkeitä henkilölle on määrätty, tai mitä lääkitystä henkilö käyttää parhaillaan. Potilaalla ei yleensä ole mukanaan ajantasaista lääkityslistaa, eikä muistinvaraisesti pysty luotettavasti kertomaan käytössään olevia lääkkeitä. 

Maaliskuussa 2019 järjestetyillä Sairaanhoitajapäivillä toteutetussa kyselyssämme vastaajista 42 prosenttia koki potilaan kokonaislääkityksen arvioinnin suurimmaksi lääkehoitoihin liittyväksi haasteeksi työpaikallaan. 

Toiseksi suurimmaksi ongelmaksi kyselyssä nousivat lääkkeiden antoon liittyvät käytännön ongelmat (18 prosenttia vastanneista), sekä resurssivaje tai kiire työpaikalla (18 prosenttia vastanneista). Kyselyyn vastasi kaikkiaan 252 henkilöä. Vastanneista 68 prosenttia oli sairaanhoitajia ja 58 prosenttia vastaajista työskenteli sairaalassa.

Yleisin lääkehoitoprosessin heikkouksista on se, että yhdessä sovitut toimintatavat puuttuvat. Vanhoissa organisaatioissa toiminta on usein ”muotoutunut itsestään”, eikä ole tarkkaa tietoa siitä, kuka tekee ja mitä tekee: 

• Lääkehoitosuunnitelmaa ei ehkä osata hyödyntää, ohjeistus on epäselvää, puutteellista tai tulkinnanvaraista. 
• Toimintaohjeet puuttuvat tai niiden saatavuus on vaikeaa. 
• Lääkehoidon ohjeet voivat olla vanhentuneet tai eri versioiden ylläpidossa on ongelmia. 
• Määritellyt prosessit eivät sovellu käytäntöön. 
• Toimintatavat voivat olla epäyhtenäisiä tai niissä on liiallista vaihtelua. 
• Varmistusmenettelyt ovat riittämättömiä tai heikkoja. Riskitilanteet normalisoituvat tavanomaiseksi toiminnaksi.

Turvallinen lääkehoito on jokaisen ammattilaisen asia

Lääkehoitotoimintaa eri yksiköissä ja terveydenhuollon toimialoilla pitää johtaa selkeästi ja lääkehoitosuunnitelmaa tulisi päivittää, sekä jalkauttaa yksikössä. Vastuiden on oltava selkeitä. Henkilökunnalla on oltava lääkeluvat voimassa ja osaamisesta tulee varmistua kouluttamisella.

Kaikkien terveydenhuollon ammattihenkilöiden, jotka osallistuvat lääkehoitoon, vastuulla on tunnistaa riskejä. Päävastuu toiminnasta on yksikön esimiehellä. Lääkevastaavalla on yksikössä erityinen vastuu lääkehoidosta. Lääkitysturvallisuus on jokaisen ammattilaisen asia, ja jokainen voi omalla tahollaan varmistaa potilaan turvallisen hoidon huolehtimalla omista vastuualueistaan ja osaamisen päivittämisestä asianmukaisilla koulutuksilla.