11. lokakuuta 2017|10:52
Uudet lääkehoidon arviointiosaamiskriteerit tuovat läpinäkyvyyttä ja alan käytäntöjä yhtenäisemmiksi
Lääkehoidon arvioinnit ovat keino tunnistaa ehkäistävissä olevia hoidollisesti merkittäviä lääkehoidon ongelmia ja riskitekijöitä. Uudet lääkehoidon arvioinnin osaamiskriteerit julkistetaan Farmasian Päivillä lauantaina 18.11.2017.
Lääkehoidon arviointikoulutusta on ollut tarjolla täydennyskoulutuksena farmaseuteille ja proviisoreille vuodesta 2005 alkaen. Viime vuosien aikana on tullut yhä selkeämmin esille tarve saada LHA-tasoinen lääkehoidon arviointiosaaminen jo alan perusopinnoissa. Samalla keskusteluun on noussut, millaisia vaihtoehtoja jo työssä olevilla farmasian ammattilaisilla on hankkia osaamista lääkehoidon arviointeihin ja suorittaa esimerkiksi lääkehoidon kokonaisarvioinnin LHKA-erityispätevyys.
– Kun osaamiskriteerit ovat nyt olemassa, niitä tullaan hyödyntämään sekä peruskoulutuksessa että erilaisissa täydennys-, erityispätevyys- ja erikoistumiskoulutuksissa. On tärkeää, että alan toimijoilla on yhtenäinen näkemys lääkehoidon arvioinneista käsitteenä ja niissä tarvittavasta osaamisesta. Käytännön tasolla uudet osaamistavoitteet toivottavasti näkyvät siinä, että lääkehoitoihin liittyvät ongelmat löytyvät helpommin ja osataan toimia aktiivisesti tilanteen mukaan, sanoo Helsingin yliopiston farmasian tiedekunnan professori Marja Airaksinen.
Mitä osaamista tarvitaan – mikä on välttämätöntä?
Moniammatilliset lääkehoidon arvioinnit, joissa farmaseutit ja proviisorit ovat mukana, ovat yleistyneet 2000-luvulla eri puolilla maailmaa. Suomessa moniammatillisen lääkehoidon arvioinnin toimintamallien kehittäminen käynnistyi vuonna 2005 TIPPA-projektin jatkohankkeena. Tästä jatkumona käyty keskustelu on ollut osaltaan pohjana juuri valmistuneille kriteereille.
– Osaamistavoitteiden määrittelyssä lähdettiin liikkeelle siitä, että tunnistetaan, millaista osaamistaeriasteisiin farmasian ammattilaisten tekemiin lääkehoidon arviointeihin tarvitaan. Lisäksi oli selvä tarve yhtenäistää lääkehoidon arvioinnin käsitteiden kirjoa. Selkeämpi ja yhdenmukaisempi kuvaus lääkehoidon arviointien sisällöstä ja niiden tuottamiseen tarvittavasta osaamisesta parantaa niiden hyödynnettävyyttä muuttuvassa sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmässä, toteaa Airaksinen, joka on ollut mukana osaamistavoitteita määritelleessä AATE-työryhmässä (entinen TIPPA-koordinaatioryhmä, joka on apteekkien ammatillisten palvelujen kehittämisen yhteistyöryhmä).
AATE-ryhmässä ovat mukana Helsingin yliopisto, Itä-Suomen yliopisto, Åbo Akademi, Suomen Apteekkariliitto, Suomen Farmasialiitto, Suomen Proviisoriyhdistys, Farmasian oppimiskeskus sekä HY+ ja Aducate.
Toimia kolmella tasolla: lääkityksen tarkistus, lääkehoidon arviointi ja lääkehoidon kokonaisarviointi
Farmasian ammattilaisen tekemän lääkehoidon arvioinnin perusteellisuus voi vaihdella tilanteen ja tarpeen mukaan. Brittiläisen käytännön mukaan arvioinnit voidaan jakaa kolmeen perusteellisuustasoon: lääkityksen tarkistus, lääkehoidon arviointi ja lääkehoidon kokonaisarviointi. Uudet osaamistavoitteet on laadittu näiden mukaisesti.
Eroavaisuudet lääkehoidon arviointien perusteellisuudessa liittyvät siihen, pohjautuuko arviointi pelkästään lääkityslistan tietoihin, osallistuuko lääkkeen käyttäjä tai hänen edustajansa arviointiin, kattaako arviointi kaikki käytössä olevat lääkkeet vai ainoastaan reseptilääkkeet, onko tavoitteena lääkitystietojen tarkistaminen vai lääkehoidon tarkoituksenmukaisuuden kokonaisvaltaisempi arviointi ottaen huomioon potilaan sairaudet ja terveydentila.
– Lääkityksen tarkistuksessa käsitellään lääkityslistaan liittyviä teknisiä ja hoidollisia asioita siinälaajuudessa kuin ne ovat selvitettävissä pelkän lääkemääräyksessä ja hoitoyksikössä olevan tiedon perusteella, avaa Airaksinen.
Tähän liittyen osaamistavoitteina ovat muun muassa, että ymmärtää ajantasaisen lääkitystiedon ja lääkehoidon tarkistuksen merkityksen lääkitysturvallisuutta ja lääkehoidon onnistumista edistävänä tekijänä ja että hallitsee lääkehoidon tarkistuksessa tarvittavan farmakologisen tiedon ja hoitosuositukset sekä niiden asiakaskohtaisen soveltamisen. Lisäksi tulee hallita lääkehoidon tarkistuksessa tarvittavien tietojärjestelmien ja tietokantojen käyttö ja osata arvioida hoidollisen tiedon merkitystä asiakaskohtaisesti.
Muita osaamistavoitteita ovat esimerkiksi, että:
-
hallitsee tavat seurata ja edistää lääkehoitoon sitoutumista ja omahoidon onnistumista
-
hallitsee tavat tunnistaa ennakoivasti lääkehoitoon liittyviä ongelmia eri potilas- ja lääkkeenkäyttäjäryhmissä sekä ratkaista havaittuja lääkehoitoon liittyviä ongelmia
-
osaa tehdä lääkehoitoon tarvittavat muutosehdotukset, jotka tulevat esille lääkehoidon tarkistuksen yhteydessä
-
osaa soveltaa farmakologian, farmakodynamiikan, farmakokinetiikan, fysiologian tietoja ja tietoja sairauksien hoidosta (esimerkiksi ikääntymiseen liittyvien muutosten sekä monisairauden- ja lääkityksen huomioiminen)
-
osaa toimia moniammatillisessa hoitotiimissä
Seuraava taso on lääkehoidon arviointi, jossa osaamisen kohteena on lääkehoidon tarkoituksenmukaisuus sekä se, että tunnistetaan ja ratkaistaan hoidollisesti merkittäviä lääkehoitoon liittyviä ongelmia.
– Tämä tehdään yhteistyössä lääkkeen käyttäjän kanssa ja tarvittaessa yhteistyössä hoitavan lääkärin ja muiden hoitoon osallistuvien kanssa. Lääkehoidon arvioinnin perusteella päivitetään asiakkaan lääkityslista sekä kirjataan keskeiset huomiot lääkityksestä yhteistyössä lääkärin ja muun hoitohenkilökunnan kanssa yhdessä sovitulla tavalla. Muutoksista ja havainnoista keskustellaan asiakkaan tai muun hänen hoidostaan vastaavan kanssa sekä sovitaan yhdessä muutosten toteutuksesta ja seurannasta, Airaksinen kuvailee.
Osaamistavoitteina edellisten lisäksi ovat muun muassa, että osaa kohdentaa arvioinnin sellaisiin tapauksiin, joissa lääkehoidon ongelmat edellyttävät arviointia ja niitä ei pystytä selvittämään lääkityksen tarkistuksella. Lisäksi on osattava soveltaa potilaskohtaisesti yleisimpien sairauksien hoitosuosituksia sekä osata arvioida keskeisimpien potilaskohtaisten laboratorioarvojen merkityksen hoidolle ja ymmärtää, mitkä laboratorioarvot ovat merkittäviä erilaisissa sairaustiloissa ja erilaisten lääkehoitojen kannalta. Edelleen on tärkeää hallita lääkitysmuutosten toteuttamisen keskeiset periaatteet, kuten lääkitysten purkamisen ja siihen liitettävän seurannan toteuttamisen periaatteet.
Marja Airaksisen mukaan parhaimmillaan lääkehoidon arviointi toteutetaan yhdessä lääkkeen käyttäjän tai hänen lääkehoidostaan vastaavan sekä lääkärin ja hoitajien kanssa. Briteissä tämäntyyppisestä lääkehoidon arvioinnista käytetäänkin nimitystä hoitoon sitoutumisarviointi tai hoidosta sopimisarviointi.
– Siksi farmaseutin/proviisorin on osattava toimia sekä lääkkeen käyttäjän että hoitotiimin kanssa. Hänen on osattava muodostaa perusteltuja huomioita lääkehoidosta ja kyettävä arvioimaan löydösten hoidollista merkitystä sekä tekemään ehdotuksia muutoksista ja niiden toteuttamisesta kuten myös osallistua niiden toteuttamiseen.
Lääkehoidon kokonaisarviointi on nimensä mukaisesti yksityiskohtainen lääkehoidon arviointi, jossa varmistetaan lääkkeen käyttäjän lääkehoidon tarkoituksenmukaisuus ottaen huomioon sairaudet ja terveydentila. Lääkehoidon kokonaisarvioinnin perusteella ratkaistaan lääkehoitoon kokonaisuudessaan ja terveydentilaan liittyviä hoidollisesti merkittäviä ongelmia yhteistyössä potilaan, hoitavan lääkärin ja muiden hoitoon osallistuvien, tarvittaessa myös potilaan läheisten ja perheen kanssa.
Osaamistavoitteet kahden edellisen tason osaamistavoitteiden lisäksi ovat esimerkiksi, että osaa muodostaa yhdessä potilaan tai hänen edustajansa, lääkärin ja muun hoitotiimin kanssa kokonaiskuvan asiakkaan terveydentilasta ja lääkehoidon vaikutuksesta siihen huomioiden sairaudet ja niiden lääkehoito.
– Lääkehoidon kokonaisarvioinnissa hyödynnetään tarvittavissa määrin potilaskertomuksia,laboratorioarvoja, muita mittaustuloksia ja ravitsemustilannetta. Kuitenkaan ei pidä unohtaa lääkkeen käyttäjää itseään, sillä hän on keskeinen tietolähde lääkehoitoa ja vointia selvitettäessä. Hän on myös keskeinen toimija mahdollisia lääkehoidon muutoksia toteutettaessa.
Kriteereillä haetaan myös hyötyä kehittymiseen
Osaamistavoitteita voidaan hyödyntää organisaatiotasolla lääkehoidon arviointiosaamisen määrittelyn sekä palveluiden tuottamisen tukena. Yksilötasolla osaamistavoitteet tarjoavat ammattilaiselle välineen oman osaamisen arviointiin ja ammatillisen kehittymisen suunnitteluun.
– Erityisesti ikääntyvien lääkehoito ja sen arviointi on haasteellista. Se edellyttää, että osataan lukea potilaan lääkelistaa, ymmärretään kokonaistilannetta ja osataan toimia yhdessä potilaiden ja muiden hoidon toteutukseen osallistuvien kanssa rationaalisen lääkehoidon edistämiseksi, Airaksinen sanoo.
Uudet lääkehoidon arvioinnin osaamiskreerit löytyvät Dosiksen numerosta 3/2017, joka on avoimesti saatavilla verkossa. Myös alan liitot viestivät uusista osaamistavoitteita aktiivisesti omissa kanavissaan. Osaamistavoitteet esitellään virallisesti marraskuussa Farmasian Päivillä Helsingissä.
Tule mukaan julkistamisseminaariin:
TEKSTI: Tia Härkönen